Täysin rinkoin

Palasin elokuun lopulla Suomeen ja varmaan korkea aika jo kirjoittaa päätös tälle blogille. Edellisessä kirjotuksessa elokuun alussa kerroin Oliverin jalkaongelmista, jotka vaivas meidän reissua ja oli aiheuttanut meille useamman breikin. Kun niistä päästiin, alko vuorostaan mun jalat temppuilemaan. Jouduttiin jäämään parantelemaan mun nilkkaa, jolle ei ollut tapahtunut mitään, mutta kilometri kilometrilta se oli kai pikku hiljaa vaurioitunut. Tuon edellisen kirjotuksen jälkeen me pystyttiin kävelemään vielä yksi pätkä. Ekat päivät luulin, että kaikki on hyvin ja nilkkakipu ohi. Sitten se särky…

Read More Read More

Ei mennyt tuon viime kirjotuksen jälkeen ihan nappiin. Oltiin tosiaan sen Oliverin kipeän jalan takia jouduttu palaamaan kaupunkiin ja muutaman lepuuttelupäivän jälkeen lähdettiin toiveikkaina takas vaelluspolulle. Sama kipu alko taas, eikä siinä auttanut muu kun lähteä uudestaan pois. Ei tiedetty, mikä siinä jalassa on ja pystyykö sillä ylipäätä enää kävellä. Otettiin suosiolla viikon lepo ja toivottiin, että sillä se kipu loppuu ja matka pääsee jatkumaan. Se viikko meni super hitaasti. Tuntu siltä, että aika olis pysähtyny ja me vaan ollaan…

Read More Read More

Oliverin jalka asettu vastahankaan ja jouduttiin palaamaan vaelluspolulta takas kaupunkiin. En tainnut kirjottaa aiheesta, mutta tää sama tapahtu meille myös aika tarkalleen kuukausi sitten. Oltiin sillonkin just menossa kaupungista takas kävelyhommiin, mutta polulle päästessä Oliverin pohkeessa alkokin niin voimakas kipu, että se ei voinu kävellä ollenkaan. Sillon ekalla kerralla päästiin noin sata metriä eteenpäin, nyt mentiin pari kilsaa. Levolla, hieronnalla ja venyttelyllä se sillon parani ja nyt näyttäis sama taktiikka purreen myös. Huomenna uus yritys ja toivottavasti sillon pääsee taas…

Read More Read More

Pohjois-Kalifornian pyörähtäessä käyntiin myös meillä on lähteny jälleen uudenlainen kausi päälle. Tää onkin jännä, ihan uusia tuntemuksia ja ollut jotenkin aika erilaista nyt. Ensimmäistä kertaa on tullu sellasia fiiliksiä, että ei hirveästi huvita ja että mikä pointti tässä jatkuvassa kävelyssä on. Ei mitään syvää epämotivaatiota tai turhautumista, mutta sellasta pientä, että huoh taas uus kävelypäivä ja eipä oikein inspirois. Se on ollut uutta, koska vaikka matkan aikana hetkittäisiä raivon ja epätoivon hetkiä ollut, ei oo kuitenkaan koskaan tuntunu siltä, että…

Read More Read More

Sierrat on nyt virallisesti ohi. Tää vaellusreitti koostuu viidestä kartasta: Etelä-Kalifornia, Sierra, Pohjois-Kalifornia, Oregon ja Washington. Ollaan juuri kohdassa, jossa Sierrojen kartta on tultu päätepisteeseen ja voidaan näpäyttää Pohjois-Kalifornia auki. En hoksannu aikasemmin, mutta mulla on kengätki menny näiden karttojen tahdissa. Sattumalta siis. Viimeks hain uudet Etelä-Kalifornia -kartan viimesessä kohdassa ja nyt kävin juuri hakemassa kolmannen kenkäparin tänään. Tällä kertaa ei (onneks!) ollu jalka enää kasvanu, vaan pystyin ottaa saman koon kun viimekskin. Meillä on nyt 1750 kilometriä takana ja…

Read More Read More

Toinen yhdeksän päivän urakka Sierroilla takana. Tällä kertaa se ei sujunu niin dramaattisissa merkeissä ku viimeks. Kaikki meni aika hyvin, eikä mitään vaaratilanteita tai muuta sellasta ollut. Nyt tiesi, mitä odottaa ja osas myös vähän paremmin varautua ja valita sopivia ajankohtia vuorten ylitykseen.

Istun Bishopissa hostellin aulassa ja ulkoa kantautuu mielenosotusten äänet. Oltiin yhdeksän päivää vuorilla ja sinä aikana täällä oli ehtiny räjähtää päälle kunnon kaaos. Täällä Bishopissa asuu 3000 ihmistä ja tää on ihan pieni syrjässä vuoriston kupeessa oleva paikka. Jopa täällä on ihmiset kaduilla. Onneks ei tarvi nähdä, mitä se isommissa kaupungeissa on. Ensimmäinen osuus Sierroilla oli kyllä kokemus. Ymmärrän oikein hyvin nyt, miks siitä alueesta puhutaan erityisesti ja tehdään numeroa sinne menosta. Oli se ihan eri maata kun tää reitti…

Read More Read More

Me ollaan nyt Kennedy Meadowsissa ja huomenna aamulla lähdetään Sierra Nevadan vuorille. Mua jännittää. Kaikki jotenki puhuu paljon Sierroista ja tuntuu olevan iso juttu mennä sinne.  Paikallisista monet on lähteny tai lähdössä kotiin ja ne palaa muutaman viikon päästä, kun lumet on vähän kerenny sulaa ja ilmat lämmetä. Ehkä jos iteki asuis jossain lähettyvillä ja pääsis vaikka parin tunnin automatkalla äiskän ja iskän pöperöille pariks viikkoa, niin mikäs toisaalta siinä. Nyt ei kuitenkaan oo tuollaset mielessä, vaan eteenpäinhän se on…

Read More Read More

Kirjotin muutama päivä sitten tätä päivitystä, mutta loppusuoralla netti katkes, enkä saanukaan julkastua sitä. Alempaa alkaa pian se osuus, jonka sillon tein. Tässä välissä ollaan keretty kävellä toiseen kaupunkiin hakemaan mulle uusia kenkiä. Oltiin tilattu ne 1,5vk sitten, kun alko näyttää, että kohta näistä nykysistä aika jättää. Sopivasti just päivää ennen tänne pääsyä toinen kengistä repes sivusta auki. Ne oli puristanu mua jo jonkun aikaa ja nyt sitten ratkes varpaat ulos. Ne kengät oli väljät lähtiessä, yhtä kokoa tavallista isommat,…

Read More Read More

Oliverin invalidisoituminen keskeytti meidän etenemisen ja jämähdettiin huonohkolle telttapaikalle, johon oltiin edellispäivänä hätäsesti jääty, kun kuumuudelta ei pystyny enää kävelemään ja hyviä telttapaikkoja ei ollu tiedossa seuraavan 10km säteellä. Tai ei tässä muuta huonoa oo, kun että joku asuinalue on tosi lähellä. Porukkaa lappaa ohi ku aisaa. Jotenki vähän omituista porukkaa vieläpä. Okei, ite näytetään kodittomilta tässä, joten ei oikein olis varaa sanoa. Tää koko tapahtumasarja sai alkunsa siitä, että Oliverin kengät kulu puhki. Kirjaimellisesti kulu puhki. Niissä oli pohjassa…

Read More Read More